Maine Coon on iso, vahva, utelias ja rohkea saalistaja.
Eihän nämä kissamme Afrikan isoista kissoista leijonasta, leopardista eikä gepardistakaan periydy, mutta leijonakin oli kuin kissa, iso sellainen, silloin kun se nukkui tai haroi käpälällä kuonoaan tai kaverin kuonoa… tosi söpöä.
Maha täynnä ei muuta kun pötkötellään varjossa, nukutaan, haukotellaan, nukutaan, pestään vähän turkkeja omia ja toisten. Joskus pelataan kavereiden kanssa, lisäännytään ja syödään. Pelaamista ja lisääntymistä me ei nähty.
Nämä isot kissat eivät huvikseen lenkkeile tai käy punttisalilla ylläpitääkseen lihaskuntoaan. Huikeat lihakset on ohjelmoitu heille geeneihin. Lihasten ylläpitoon he tarvitsevat vain oikeanlaista ravintoa. Se ei ole aina helppoa.
Onnistuimme näkemään pari isoa ”kissaa” melko äskettäin napatulla saalilla.
Thomson gasellissa ei taida paljon muuta olla kun proteiineja. Ihan vähän ruohoa vatsan pohjalla, mikä sekin oletettavasti lentää pihalle juuri ennen…
Viittaukset kotona pötköttäviin kissoihin katosivat kuin savuna ilmaan, sillä hetkellä kun näin tämän urosleijonan puhvelin tartarpaistilla. Hän ei vaikuttanut enää kovin nuorelta. Naaraita odotteli sivumalla. Uskoaksemme vuoroaan päästä syömään lauman johtajan jälkeen.
Masai Maran luonnonsuojelualue Etelä-Keniassa, Narokissa
Masai Maran kansallispuisto on aitaamaton alue, jossa(josta) eläimet voivat tulla ja mennä vapaasti. Kansallispuiston alueella niitä suojelevat salametsästäjiltä metsänvartijat. Eläimiä on laajalla aluella runsaasti. Isojen kissojen lisäksi tyypillistä oli nähdä norsuja, pahkasikoja, kirahveja, seeproja, tuhannen erilaisia antilooppeja, strutseja ja Mara joella virtahepoja sekä krokotillejä. Äläkä usko, että ne otukset tuohon listaan loppuivat, siellä nähtävistä eläimista ja tapahtumista saisi kokonaan oman blogin.