Etusivu » 2014
Yearly Archives: 2014
Kuin kissat ja koirat
Kuin kissat ja koirat
Kuten me yritämme oppia kissan ja koiran kieltä, samaa tapahtuu näiden kahden eri lajin välillä. Uskon, että koirien ja kissojen sanattoman viestinnän ja eleiden lukutaidon oppiminen on heille helpompaa kuin meille. Jotain sellaista eläinten välisessä kommunikoinnissa on, jota me emme tule osaamaan. Tästäkin johtuen kannattaa tarkkailla omaa käytöstä uudessa tilanteessa, ettei itse ”tärisemällä” lietso turhaan joukkohysteriaa eläinlaumassa.
Ihmisenä kissan ja koiran eleitä tarkastellessa, suurin väärinymmärryksen vaara voisi olla hännän heilutuksen tulkinnassa. Kissa viuhtoo hännällä vihoissaan tai saalistaessaan ja koira riemuissaan sekä hämillään ollessaan. Meillä pentukissat ovat pitäneet koirien häntiä leluna, jossa on myös mukava möyhiä. Saattavat aikuisetkin kissat napata koiran heiluvan hännän pään joskus käpäläänsä, kun se somasti ulottuvilla heiluu tai läpsii penkillä nukkuvaa kissaa päähän herättäen sen. En ole myöskään havainnut parinkymmenen vuoden aikana, että yksikään koiristamme olisi tulkinnut vihamieliseksi eleeksi kissan tapaa siristellä silmiään, silloin kun kissa on tyytyväinen ja onnellinen.
Ovikellon soidessa kun laumavartijakoirarynnäkkö iskee, kissat ovat ymmärtäneet, että nyt ei jäädä eteen isottelemaan vaan kannattaa suosiolla siirtyä alta pois ja pian ikkunalle katsomaan, mitä nyt oikein tapahtuu. Koirat vastaavasti ymmärsivät mitä tarkoitti kun Pitko käveli vartalo ryhdikkäänä, koirakielellä häntä pystyssä, päättäväisin askelin keskelle koirien mellastusta ja päästi vaativan tiukan ”maaauuuun!”. Leikkitappelu loppui välittömästi ja koirat ”päättivät” käydä makuulle. Minun piti vastaavaan tilanteeseen huutaa ” peer….le!! Nyt loppuu se riehuminen!!!” jolloin efekti oli, että ”Mitä mitä?!? ” ja sitten vasta toisesta käskystä maahan. Mennyt aikamuoto siksi, että tänään kolmen koiran sijaan laumassa on yksi saksanpaimenkoira. Hän onkin aikalailla kuten ensimmäinen belgianpaimenkoira, lupaava ”kissakuiskaaja”.
No kumpi ensin…
Sillä hankitaanko ensin koira vai kissa, ei ole mitään väliä. Ensimmäisen belgianpaimenkoiran aikana hankin ensimmäisen Maine Coonini ja hänen aikaan syntyivät ensimmäiset kasvattini. Koira oli kissaystävällinen jo geeneistään. Hän ei syönyt kissojen ruokia, vaikka ne olivat lattialla. Kun hän itse ruokaili, hän salli pentujen käydä ruoka-astiassaan pää edellä tutkimassa, mitä siellä on. Pennut saivat könytä tämän koiran päällä, miten tahtoivat, ilman mitään rajaa. Hänen jälkeen syntyneeseen koirapulaan, otin 5 -vuotiaan samanlaisen tervu-uroksen kahden aikuisen Coonin kaveriksi. Koiran ollessa hyvin saman oloinen kuin edellinen, koiraan tottuneet kissat eivät hänen tulostaan välittäneet. Uusi koira oli hyvällä ruokahalulla varustettu ja hänen myötä kissojen kupit siirtyivät pöydälle, missä ne ovat siitä asti olleet. Yhteiset juoma-astiat koirien kanssa, tänäkin päivänä, on kissojen oma valinta.
Laumaan on myöhemmin sopeutettu sekä tuotuja että itse kasvatettuja pikkuisia Maine Cooneja, aikuinen saksanpaimenkoira, yksi aikuinen mies, kaksi vireätä saksanpaimenkoiran pentua(yksitellen). Aikuisen kissan sopeuttamisesta ihmiskoirakissalaumaan, ei meillä ole kokemusta. Keskenään vapaasti kotiin kissat ja koirat ovat saaneet jäädä vasta kun on todettu, että homma sujuu ja jonkinlainen luottamus ja yhteisymmärrys syntynyt. On hyvä miettiä etukäteen miten tai minne tulokkaan eristää, mikäli joutuu tähän tilanteeseen.
Kissanpentu koiralaumaan
Kannattaa investoida hyvään kiipeilytelineeseen, minne kissa tarvittaessa pääsee koiraa ”karkuun”. Kiipeilytelineen korkeilla tasoilla kissat nukkuvat mielellään ja tähyilevät ympäristöön. Turvallinen ja rauhallinen ruokintapaikka ja sopivasti syrjässä oleva nurkka hiekkalaatikolle ovat tarpeen. Jos on mahdollista, kannattaa antaa kissanpennun tutustua uuteen kotiin ensin ennen kuin tilaan tuodaan koira(t).
Helpoiten kissanpennun sopeuttaminen koiraan etenee, jos koira on ”hanskassa”. Koulutettu koira kuuntelee lauman johtajaa ja jättää käskystä pienen kissanpennun rauhaan, kun sen käytös menee yli kissan hilseen. Koira on yleensä niin ihastunut uuteen tulokkaaseen, että se ei malttaisi olla käpälöimättä, tökkimättä tai nuoleskelematta sitä. Pari kolme päivää tätä uutuudenviehätystä on kestänyt, jonka jälkeen tilanne on rauhoittunut. Kissan luontainen uteliaisuus ajaa sen tutustumaan ympäristöön ja samalla pikkuhiljaa myös koiriin. Se, että ensimmäinen yö kuurotetaan jossain piilossa ei ole tavatonta, eikä siitä tarvitse huolestua. Kaikkien muiden nukkuessa, tietämättänne, pikkukissa tutkii uutta ympäristöään.
Hajumaailmojen etukäteen tutuksi tekemisessä voi olla apua. Jos pentue on lähellä, voi tuoda pennun hajuisia tekstiilejä uuteen kotiin jo ennalta talon eläinten nuuskittavaksi. Samoin tulevasta kodista, voi tuoda pennuille jotain uudelta kodilta ja sen eläimiltä tuoksuvaa.
Koiranpentu kissojen hyväksyttäväksi
Ennen koiranpennun tuloa taloon olen leikannut kissojen kynsistä terävät päät pois(kuten näyttelyyn mennessä), mikäli niitä on. Kissa saattaa käyttää kynsiään ja jos ne ovat kovin pitkät ja terävät siitä jää ikävä muisto pikkuiselle koiranpennulle, jota voi joutua pitkäänkin ”opastamaan” pois. Aikuiset kissat yleensä pärjäävät koiranpennun kanssa ja koiranpennut taas tuntuvat tottuvan mihin tahansa. Myös kissalle tulee kertoa, ettei se saa turhaan alistaa tai komentaa tulokasta.
Meille saapuneet koiranpennut ovat olleet luonteeltaan avoimia ja saaneet myös mallia kissakäyttäytymiseen aikuisilta koirilta. Sähinältä ei voi välttyä, kun rajoja tehdään kissojen toimesta koiranpennulle selväksi. Kissaa, joka rakastaisi menevää sakemanni-vauvaa silloin kun se haluaa maistaa sitä, juosta avosylin päin naamaa, jahdata räkä roiskuen sen perässä, ei meiltä löydy. Koiranpennun nukahdettua on hauska seurata kuinka sitä heti käydään nuuskimaan ja ihmettelemään.
Koiranpennut syövät kaikkea. Kissanhiekkalaatikko voi olla vastustamaton aarreaitta. Yksi saksanpaimenkoirista oli nuorena kissanpaskan perään. Huumoria sai hakea kun koira tulee portaita vastaan kissanpaskapökäle suupielessä ja hiekan jyviä matkalle leviteltynä. Toinen suuri houkutus koiranpennulle ovat pienet kissojen lelut. Nieltynä, niistä voi seurata pahimmillaan eläinlääkärireissu.
Vieraat kissat ja koirat
Mielestäni ne säännöt jotka pätevät kissojen ja koirien kesken omassa laumassa, eivät sovellu kohtaamisiin vieraiden koirien tai kissojen kanssa. Pihalla oleileva koira ampaisee takuulla kissan perään vaikka ”omiaan” ei jahtaisikaan. Koiriin tottunut kissa voi olla helpompi, mutta en usko, että sekään rakastaa vieraita koirapusuja. Jos silti haluaa tutustuttaa lemmikkiään vieraisiin lemmikkeihin voi miettiä tyydyttääkö oman ”pitäähän sen nyt saada tutustua” tarpeen vai eläimen todellisen tarpeen. Meidän kokemus on, että kun omassa laumassa on ihan riittävästi eläinkontakteja, ei vieraiden kanssa ole lemmikin kokemuspohjaa kartuttavaa tarvetta seurustella. Tämä ei tarkoita sitä että se olisi kiellettyä. Turhaa stressiä ja pöpölöiden tarttumista saa välttää, ei siinä mitään pahaa ole.
Kissan kanssa eläinlääkärillä
Loishäätö ennen rokotusta
Tänään olimme rokotuksilla. Matokuuri syötettiin hyvissä ajoin koko laumalle. Tabletin syöttämisestä kissalle on monia hauskoja juttuja. Pösö on sen verran ovela, että nyt viimeksikin pilleri löytyi näennäisen hyvin onnistuneen syötön jälkeen pari kertaa sylkäistynä poskivilloihin. Sitä täytyy aina tarkkailla.
Jos menee kovin vaikeaksi tablettien kanssa, osa matolääkkeistä ja muistakin kissojen lääkkeistä ovat liotettavissa veteen, jolloin ne voi antaa ruiskulla suuhun.
Rokotus; kissarutto, kissaflunssat
Joskus minulle kerrottiin, että joku kissa olisi saanut kissaruton, vaikka ei koskaan käynyt ulkona. Epäilivät taudin tulleen kenkien mukana. Kuulemani mukaan kissarutto voi tarttua ympäristöstä, jossa virusta on. Näyttelykissalle ja esim. kissahoitolassa vierailevalle kissalle käy kolmoisrokote, joka kattaa kissaruton ja ”kissaflunssat” (kaliki- ja herpesvirukset). Kissaflunssat tarttuvat lähinnä pisaratartuntana sairaasta kissasta tai sitä käsitelleen ihmisen välityksellä.
Rotukissat rokotellaan hyväksi jo pentuna ja tarkastetaan eläinlääkärillä ennen luovutusta. Tästä syystä ne ovat jonkin verran tottuneet eläinlääkärillä käyntiin. Nyt Pösön ja Pitkon rokotukset tulivat uusittavaksi. Korppu ja Lettu ympättiin samaan käyntiin, vaikka niillä ei kiirettä olisi ollut. Tänään rokotukset Countrypoliksessa sujuivat niin mallikkaasti, että homma oli ohi jo ennen kuin alkoikaan. Selvisimme kaikki ilman naarmuja ja kissat ovat unohtaneet jo koko visiitin.
Alun tarkastuksilta saatiin muutama kuva (luvan kanssa). Samalla reissulla tavattiin iloksemme Korpun ja Letun veljet Lumo ja Leimu.
Terveystutkimuksia jalostusta ajatellen
Jokunen aika sitten kävimme Countrypoliksessa myös ”luovuttamassa verta”. Rokotuksiin verrattuna se käynti oli muutamaa astetta vaikeampi, kun piti saada otettua verta riittävästi useita tutkimuksia varten. Verta kyllä riittää, mutta veren luovuttajat ovat liikkuvaa sorttia. Näyttely oli edessä, mistä syystä karvojen ajelua näytteenottokohdasta ei tehty. Tuolloin tutkittiin FeLV (leukemiavirus), FIV (kissan immuunikadon aiheuttama virus kissojen HIV), SMA (spinal muscular artropia), HCM geenin olemassa olo (hypertrofinen kardiomyopatia, sydänlihassairaus) ja veriryhmä.
Esim. FeLV virustautiin ei luotettavaa rokotetta ole. On tärkeää huolehtia, ettei varomattomia kontakteja tule kissoihin, joiden terveyttä ei tiedä. Kuivissa olosuhteissa virukset elävät muutamia tunteja, mutta kosteissa olosuhteissa pidempään.
Kissaneitojen tulokset
Korppu: FeLV, FIV, SMA negatiiviset, HCM neg/hcm ja veriryhmä A tai AB (kantaa b-alleellia)
Lettu: FeLV, FIV, SMA, HCM negatiiviset ja veriryhmä A tai AB (ei kanna b-alleellia)
Kissanäyttelyssä Champion Shirley Temple ja very very lovely bulldog. (Virallinen FIFe-arvostelunäyttely) Catshow Kuopiossa 29. -30.11.2014
Huom. Kaikki näyttelykuvat ovat Tuurista Lokakuulta.
Kissanäyttely on kissojen missikisa. Tavoitteet näillä kisoilla ovat samat kuin koira- tai muilla eläinnäyttelyllä, jalostustyön vertailu. Näyttelyssä kissan tulisi olla missikisakunnossa, puhdas ja terve. Yritän pestä kissat mahdollisimman lähellä näyttelypäivää, jotta turkki säilyisi kauniina. Näyttely alkaa aina eläinlääkärin tarkastuksella.
Kissat esitetään tuomarille yksitellen ja laatuarvostelun jälkeen niitä vertaillaan keskenään. Laatuarvostelussa tuomari ottaa tuntumaa kissaan arvostelupöydällä omin käsin.
Vertailussa Maine Coonia yleensä venytetään, mm. jotta se saataisiin näyttämään pitkältä. Toisilla roduilla voi olla erilaisia tapoja. Ei se homma yleensä siihenkään kaadu, jos kissa ei siinä tykkää olla. Useat tuomarit kissaihmisinä ymmärtävät kissaa eläimenä. Tietenkin kissa käytöksellään voi tehdä niin hyvän vaikutuksen, että sillä se karvan hieno ero syntyy, kun vastakkain on kaksi samantasoista otusta.
Näyttelyissä on mukavaa tavata muita kissoihin hurahtaneita ihmisiä. Tärkeää antia on saada palautetta kasvateistaan. Ovatko ne Maine Cooneja, joista kansainväliset tuomaritkin pitävät.
Näyttelyn lopussa valitaan näyttelyn parhaat, mikä on näyttelyistä innostuneen kissan omistajan ja kasvattajan unelmien täyttymys. Moggi Cog Nakki eli Leimu ja Moggi Shöört Silli eli Lumo ovat Oulussa nuorena sinne asti ehdolle päässeet. Tuolloin ei hoksattu, että Lumonkin olisi tullut olla mukana, pohdittiin kaiman kanssa, että ”Joku tollo ei ymmärrä viedä kissaansa paneeliin?!?”
Kuopion kissanäyttelyyn mennessä molemmilla tytöillä oli kaksi sertiä(CAC) avoimesta luokasta. Lettu sai Kuopiossa sen yhden puuttuvan Noskova Elenalta, jolla sitten valmistui Championiksi. Lettu siirtyi sunnuntaiksi avoimesta luokaan champion ja sai siinäkin luokassa jo ensimmäisen sertinsä (CACIB) Lene Glemiltä. Sunnuntaina Lettu oli Klemin mielestä myös hopeamuunnokset valkoisella väriryhmän paras(BIV). Shirley Temple kirjattiin arvosteluseteliin :D. Uskon Letun pysyvän babyfacena hamaan saakka ja värikontrasti sen nassussa tukee tätä.
Korppu oli Ex 2, ei sertiä. Toinen saman väriryhmän narttu oli tuomarien mielestä tasapainoisempi tuolloin, mikä on totta, ja se sai sertin. Jotkut kasvavat tasaisesti, kun toisilla tulee ensin jalkaa, päätä, häntää. Itse pidämme Korppua huikeana. Glemin välitön komentti oli ”This is a bulldog”. I tought it’s Maine Coon 😉 . Teinimorfoosissaan Korpulla on pää suhteessa kroppaan vielä keskenkasvuinen, mutta sen runko on täydellinen ja kookas. Jotain villiä siinä on, mutta samalla se on ihana sylikissa, halipallo kuten siskonsakin.
Naiselliset bulldoggi ja muskelimimmi
Molemmat olivat tuomareiden kommentointien ja arvostelusetelikirjausten mukaan isokokoisia nartuiksi, näyttämättä silti urokselta. Glem arveli, että Korpusta tulee todella iso tyttö, ei haittaa meitä. Isot tytöt, enemmän tykättävää. Aikuisia nämä ovat vasta noin 4 vuoden iässä, jolloin voidaan lopulta todeta, että siinä se nyt on. Poikkeuksena tästäkin, jollain oli kuulemma pään viimeiset muodot kehittyneet vasta 5-6 -vuotiaana.
Kissa näyttelyssä
Koska kaikki kissat eivät näyttelyissä viihdy, miettii miksi kiusata tittelien vuoksi, joista kissa itse ei ymmärrä höykäsen pöläystä. Automatka satojen kilometrien päähän on myös osaltaan rasittava kissalle. Hotelli asuminen sujuu kyllä ihan hyvin.
Meidän Lettu Hettuli pelkää näyttelyissä, vaikka kokoaakin itsensä tuomarin pöydällä yllättävän hyvin. Korppu Korppuli ei ole moksiskaan niin yhtään mistään. Siskokset joilla on samat geenit, syntyneet ja kasvaneet samassa ympäristössä, samat kissanlelut ja yhtä tiukka tai väljä pipo omaavat erilaiset rohkeudet ulkomaailmassa.
Kotona oman porukan kesken, tutulla reviirillä meno on rohkeaa ja vauhdikasta. Mikäli Letun olo näyttelyreissuilla näyttää menevän vaikeammaksi, loppuvat reissut hänen osalta siihen. Hän on näyttelytuloksillaan jo osoittanut olevansa rotunsa tyypillinen edustaja ja avoimiin siirtymisen jälkeen hän on ollut kolme kertaa värin paras.
Winter and snow
Desided to write something in english for our friends who does not understand finnish. Pictures say everything in this post too.
Winter came to our home town Kajaani this year too, no surprise on that. Our Maine Coon girls Cate Pilleri alias Lettu and Carpe Dajm alias Korppu saw and felt snow properly first time in November 9 th. We got about 20 centimeters snow. Before that it was like little frost on land.
There was actually no big surprise to be seen when cats went out. They were so curious and could not resist even their own familiar yard seemed to have changed so weird looking. Offcourse some round eyes was seen at first.
Ever read Stephen Kings, The Shining? The roots of Maine Coon cat are in state of Maine. Coons coats should be “all weather coat” so in winter itself should not be nothing unbearable.
Some snowflake hunting was seen…
Some role-playing was in the air … I am the great snow leopard.
Quite soon they came in and were telling us stories about their wild experiences out there. Miijauu x 20 and so on … Maine Coon is talkaktive cat. These days they spent litle time out at the time, but definitely more inside. In the end they are housecats who love warm.
These cats can make a choise, coming in from cold…
when ever they want to.
Some ones doesn’t.
Kissa on lihansyöjä
Kissan ruokinnassa olen lähtenyt siitä, että se on lihansyöjä. Pikku saaliinsa mukana kissa on luonnossa saanut myös niiden vatsan sisältöä, luut ja sisäelimet. Koska kissamme eivät vapaana ulkona liiku, tarjolla on täysravintoa, lihaa ja vettä. Kuivan täysravinnon lisänä meidän pedot syövät yleensä sian- tai naudanlihaa raakana. Joskus tarjolla on muutakin lihaa ja vaihtelun vuoksi silloin tällöin kalaa. Järvikalaa ei raakana tule tarjottua, loisriskin takia. Nykyään vain emäkissa ja pennut ennen luovutusta saavat kaiken muun lisäksi ns. kosteaa ruokaa täysravintona eli purkkimuonaa. Tarkoitus kun on totuttaa pennut moniin makuihin.
Täysravinnon valitsen tarpeen mukaan. Tiineysaikaan emä saa kantaville tarkoitettua ruokaa. Imetysaikana imettävälle tarkoitettua ruokaa ja pennut opettelevat syömisen varta vasten pennuille tarkoitetuilla eväillä. Kasvavillekin on omat ”nappulat”.
Vilja/lisäaineseos ruokia pyrin välttämään. Useat kissalle tarkoitetut valmismuonat sisältävät lihaa vain 5 – 15 prosenttia. Meille tärkeät hiilihydraatti- ja kuitupitoisuudet ovat kissalle melkoisen tarpeettomia. Jotkut sokerit, esim. laktoosi, tiedetään kissan ruoansulatukselle haitallisaksi. Kissan proteiinien tarve on taas on iso. Kasviperäinen proteiini ei käy, se kuormittaa kissan munuaisia. Eläinrasvat ovat kissalle välttämättömiä kun kasviperäiset rasvat eivät ole rasvahappokoostumukseltaan kissalle niin hyviä. Vehnä on kissalle turhaa, se lihottaa kissaa, altistaa virtsakiville ja voi pilata kissan hampaat. Kaikki elimistöön kerääntyvät lisäaineet altistavat erilaisille sairauksille ja kasvaimille. Koiranruoat eivät sisällä kissalle välttämättömiä aminohappoja, kuten tauriinia ja niissä on viljaa. Tauriinia kissa saa lihasta. Tauriinin puute voi aiheuttaa sokeutta ja muutoksia sydänlihaksessa.
Kissat osoittavat tietenkin kiinnostusta myös meidän ruokailua ja ruokia kohtaan. Loistava periaate olisi, että lemmikit eivät osallistu ihmisten ruokailuhetkeen, ainakaan pöydällä seikkaillen. Pösö-mummu on oma lukunsa, mutta laadusta ei hänkään tingi.
Leijona olohuoneessasi, sängyssäsi, vessassa, vaatekomerossa…
Maine Coon on iso, vahva, utelias ja rohkea saalistaja.
Eihän nämä kissamme Afrikan isoista kissoista leijonasta, leopardista eikä gepardistakaan periydy, mutta leijonakin oli kuin kissa, iso sellainen, silloin kun se nukkui tai haroi käpälällä kuonoaan tai kaverin kuonoa… tosi söpöä.
Maha täynnä ei muuta kun pötkötellään varjossa, nukutaan, haukotellaan, nukutaan, pestään vähän turkkeja omia ja toisten. Joskus pelataan kavereiden kanssa, lisäännytään ja syödään. Pelaamista ja lisääntymistä me ei nähty.
Nämä isot kissat eivät huvikseen lenkkeile tai käy punttisalilla ylläpitääkseen lihaskuntoaan. Huikeat lihakset on ohjelmoitu heille geeneihin. Lihasten ylläpitoon he tarvitsevat vain oikeanlaista ravintoa. Se ei ole aina helppoa.
Onnistuimme näkemään pari isoa ”kissaa” melko äskettäin napatulla saalilla.
Thomson gasellissa ei taida paljon muuta olla kun proteiineja. Ihan vähän ruohoa vatsan pohjalla, mikä sekin oletettavasti lentää pihalle juuri ennen…
Viittaukset kotona pötköttäviin kissoihin katosivat kuin savuna ilmaan, sillä hetkellä kun näin tämän urosleijonan puhvelin tartarpaistilla. Hän ei vaikuttanut enää kovin nuorelta. Naaraita odotteli sivumalla. Uskoaksemme vuoroaan päästä syömään lauman johtajan jälkeen.
Masai Maran luonnonsuojelualue Etelä-Keniassa, Narokissa
Masai Maran kansallispuisto on aitaamaton alue, jossa(josta) eläimet voivat tulla ja mennä vapaasti. Kansallispuiston alueella niitä suojelevat salametsästäjiltä metsänvartijat. Eläimiä on laajalla aluella runsaasti. Isojen kissojen lisäksi tyypillistä oli nähdä norsuja, pahkasikoja, kirahveja, seeproja, tuhannen erilaisia antilooppeja, strutseja ja Mara joella virtahepoja sekä krokotillejä. Äläkä usko, että ne otukset tuohon listaan loppuivat, siellä nähtävistä eläimista ja tapahtumista saisi kokonaan oman blogin.
Terve kissa nukkuu hyvin ja paljon
Kissanpentujen nukkumista katsellessa tulee kertakaikkisen hyvälle tuulelle. Se on hyvä terapiamuoto. Tympeät asiat vain katoavat mielestä ja naama vääntyy hymyyn. Kissanpentujen sanotaan nukkuvan kolmen ensimmäisen viikkonsa aikana 90 prosenttia ajastaan. Siinä on monta terapiatuntia, joista ladata positiivista energiaa. Kissankasvatuksen mukavia puolia.
Aikuinenkin kissa osaa rentoutumisen taidon. Täysikasvuisen kissan kerrotaan nukkuvan noin 65 prosenttia koko elämästään, mikäli on terve. Puolet nukkuma-ajasta kissa nukkuu pinnallista unta ja viisitoista prosenttia menee syvässä unessa. Näiden lukujen valossa, kissa on seitsemisen tuntia päivästään hereillä.
Unta kissat näkevät ihan kuten mekin. Ensimmäinen Maine Coon kissoistani Demi saattoi säpsähtäen herätä kesken unien ja juoksi huutomaukuen syliin. Oli ressukka nähnyt pahaa unta. Vaikka ne venytellen normaalisti heräävät, silmiään söpösti valossa siristellen availevat, kissan kerrotaan siirtyvän unesta sata prosenttiseen virkeystilaan nopeammin kuin yhdenkään toisen eläimen tiedetään tekevän.
Moggi nimellä Maine Coon kissan kasvatusta
Moggi kasvattajanimi on rekisteröity FIFessä vuonna 1997. Kissan kasvattajaksi aikovan on hankittava kasvattajanimi jo ensimmäiseen rotukissapentueeseen, mikäli ne aiotaan rekisteröidä. Kissa kuten koirakin on sekarotuinen ilman rekisterikirjaa. Kissoja ei pysty rekisteröimään, ellei kasvattajanimeä ole tai kasvattamiseen liittyvät sopimukset eivät ole kunnossa. Lisäksi siitoskissoilta vaaditaan joitakin terveydellisiä testejä, ennen kuin niitä saa käyttää jalostukseen.
Kissan kasvattelu on Suomessa hyvinkin pitkälle harrastustoimintaa. Kissan kasvatus paikkaa (käytännössä kasvattajan kotia), kutsutaan joskus kissalaksi, vastineena kennelille.
Suomalaisten rotukissayhdistysten keskusliitto on Suomen Kissaliitto ry. Kissaliiton sivuilta löydät tietoa rotukissatoiminnasta Suomessa – kasvatuksesta, kissatapahtumista, yhdistyksistä sekä eri kissaroduista.


































